Ostaessamme mökin saimme kaupan mukana lähes kaiken irtaimen tavaran, mitä mökillä oli. Saunakamarissa oli kiva neliönmallinen ruokapöytä ja yksi siihen sopiva tuoli, jonka istuinosa oli ollut alunperin vaaleansininen, mutta myöhemmin maalattu punaisella Miranolilla (kuten lähes kaikki muutkin mökin kalusteet). Harmittelin, että tuoleja oli vain yksi. Kun kipusin mökin vinttiin, siellä odotti yllätys: kaksi tuolia lisää, mutta ne olivat irtoilleet liimauksistaan ja istuinosan värit olivat haalistuneet. Tovin aikaa tuolit odottelivat kunnostusta. Ajattelin ensin yrittää hommaa itse, mutta totesin sitten, että ammattilainen osaa hommansa, ja vein tuolit Wanha Nikkarin Anulle. Kyllä kannattikin, lopputulos oli todella hyvä!

Olen todella kauan yrittänyt etsiä tietoa tuolien valmistajasta siinä onnistumatta. Aivan samanlainen jalkojen tukirakenne on Kurt Hvitsjön pinnatuolissa numero 447, mutta tässa tuolimallissa istuinosa on aivan pyöreä ja istuimen reuna kapenee hieman alaspäin. Istuimen alla on keskellä kolo, ikäänkuin tuolit olisi tarkoitettu keskeltä nostettaviksi, mutta sitten olisikin tehty niistä pinnatuoleja. Olipa valmistaja ja suunnittelija kuka tahansa, niin todella kauniit nämä mielestäni ovat!

Sain vuosia sitten ystäviltä taittotuolit, joissa on sininen kangas. Tuolit ovat kivat istua ja ne ovatkin olleet saunojilla vilpolatuoleina. Kankaan väri ei kuitenkaan sovi saunakamarin muihin väreihin, joten päätin kokeilla tuolien uudelleenverhoilua.

Ostin Eurokankaasta markiisikangasta, joka hylkii likaa ja vettä ja on homesuojattu. Pitäisi toimia hyvin paikassa, joka talvella kylmillään. Ensimmäinen tuoli on verhoiltu, selkänoja oli aika haasteellinen ja siihen jäi pieni vekki. Jos tuo alkaa silmää ärsyttämään niin teen uusiksi. Kangasta onneksi jäi hieman yli.

Keltainen väri on pirtsakka, tykkään!

 

 

 

 

Terassille laitettiin kaksi kulkutietä, toinen mökin suuntaan ja toinen sivulle, josta on kulku huussiin ja puuliiteriin. Pystytolpat käsiteltiin puunsuojalla. Vaakarimoituksen laitto jää ensi kesään. Kulkutiet tehtiin täysin uusiksi. Kaivinkone teki pohjat poluille. Laitoin polulle suodatinkankaan ja sen päälle käsipelissä, lapiolla ja kottikärryillä soraa. Yhden päivän aikana tuli siirrettyä pari tonnia 0-16 koon mursketta. Sinä iltana saunan löyly tuntui jotenkin erityisen hienolta!

Aseteltiin astinkivet ja lisättiin vielä mursketta niin että kivet ovat murskeen kanssa samassa tasossa.Terassilta mökkiin johtava polku on nyt täysin laatoitettu. Mökkiin kantautuvan roskan määrä on nyt olematon!

Mietin kovasti, mitä laittaisin terassin nurkkaan, ja olin miettinyt jotain kaarevaa muotoa. Siskoni mies kävi talkoilemassa pitkän päivän ja kysäisi, eikö vanhoja tiiliä voisi hyödyntää tuohon kulmaukseen. Pidin ideasta ja päätin toteuttaa sen saman tien. En käyttänyt laastia, ladoin vain tiiliä ja tiivistelin reunan mullalla. Jos näyttää että ei pysy kasassa noin, niin laitan sitten sen laastin. En näissä "helpoissa" jutuissa stressaa liikaa siitä, pitääkö joku asia ehkä tehdä uusiksi. Toki rakentamisessa tehdään tietysti kunnon tavarasta ja kerralla oikein!

Laatikkoon on jo istutettu kukkasipuleita. Saapa nähdä nousevatko keväällä vai päätyvätkö myyrän sapuskaksi. 

Kesä saapui viimein ja meillähän oli jo suunnitelma valmiina loman ajalle: terassi saunan eteen. Mieheni kysyi, kuinka suuren terassin haluan. Vastaus tuli kuin apteekin hyllyltä: mahdollisimman suuren!

Lähtötilanteessa saunan vanha terassi riipaistiin pois. Oli sen verran laho laitos, että poistaminen vei ehkä kymmenen minuuttia. Väliaikaiset portaat laitettiin, jotta päästään saunaan suht helposti.

Pihasta oli jo aikaisemmin kaadettu useita isoja puita, ja terassin paikalla oli kaksi isoa koivun kantoa. Koska terassin alta piti myös siirtää maita, soittelin kaivinkoneurakoitsijoille etsien suht pientä kaivuria, jolla saisi myös kannot poistettua. Sopiva kone löytyikin: kumitelainen, kevyt kone jossa myös kannonmurskain. 

Olin mielessäni ajatellut, että pihan muotoilu muilta osin jätetään ensi kesän hommiksi, mutta siippa oli toista mieltä. Niinpä pihaan ajettiin sorakuorman lisäksi nuppikuorman verran ruokamultaa. Tämä osoittautui hyväksi päätökseksi,sillä saimme pihan lopulta tasoilteltua ja uuden ruohonsiemenen kylvettyä jo tänä kesänä. Ennen levitystä oli kyllä äiti-ihmisellä havaittavissa lievää turhautumista, koska sateiden aikaan tuo multakasa oli pikkupoikamme rakkain leikkipaikka ja mökissä hirveä siivo multapaakkuineen. 

Terassin pohjan tasoittelun jälkeen alkoi pohjien teko: soraa ja lecaharkkoja. Mittaushommissa oli mukana koko miesväki!

Terassin runko tehtiin astetta jämerämmästä tavarasta - saimme sukulaiseltamme todella järeitä hirsitolppia (kuvassa oikealla). Eipähän terassi tule antamaa periksi ihan vähässä kummassa. Pohjaristikko nousi kahdessa päivässä ja kolmantena päivänä päästiin jo lavalautojen asentamiseen. Oli vaikea ymmärtää, että rakentaminen käy näin nopeasti - vanhaa korjatessa kaikki työvaiheet ovat vieneet moninkertaisesti aikaa.

Taas vuosi vaihtui ja laskeskelin, että keväällä tulee täyteen seitsemän vuotta mökin omistajana. Ja koko ajan on enemmän tai vähemmän tehty kunnostushommia. Mitenkähän sitten käy, kun kaikki on valmista, eikä tarvitsekaan enää pitää pelkkää työleiriä. Tähän mennessä mökillä ei ole juuri "takapuolella istuskeltu", kun työtä on ollut riittämiin. Toki sitä vielä riittää moneksi vuodeksi, ja idearikas ihminenhän keksii aina uutta rakentelua ja puuhaa, jos näyttää että joutoaikaa alkaa olla liian kanssa. Jotenkin mukava ajatus olisi kuitenkin ehtiä joskus vain oleskelemaankin. Sitä ajatellen noita ikkunoita on kunnosteltu kotosalla, autotallin lämmössä myös talviaikaan. Niin nytkin.

Poistin ensin ruudut. Ilmeisesti yksi ruutu oli jossain vaiheessa vaihdettu, ja asennusvaiheessa oli kittiä käytetty vähintäänkin reipaskätisesti ja ruutu mitattu hieman liian isoksi niin, että sen reunat koskivat pokan puuosaan. Kittiä oli todella paljon molemmin puolin lasia. Koska minulla ei ole lämmitintä (taisi olla nimeltään Speedheater), jolla kitin saisi pehmitettyä mahdollisesti lasin ehjänä pysyen, jouduin käyttämään perinteistä keinoa. Ja arvaattehan sen, miten siinä kävi!

Jo toinen kerta, kun saan ruudun rikottua! Harmitti aikalailla. Lienee taas edessä reissu anoppilaan, onneksi appiukko on niin mukava, että ei tarvi "lakki kourassa" pyytää leikkaamaan uutta ruutua rikkomani tilalle :)